Olen jo kauan suunnitellut alkavani kirjoittamaan omaa blogia. En tiedä teenkö sen sen takia että muut kuulisivat sanottavani vai sen takia että tahdon purkaa mieleni jonnekkin. Ehkä kuitenkin kirjoitan koska tahdon saada ääneni kuuluviin, tahdon saada itseni myöntämään tapahtuneita asioita ja aloittaa niiden käsitteminen vihdoinkin.

Nyt olen elämäni suuressa käännekohdassa, muutokset ovat väistämättömiä ja olen viimein saamassa jotain sellaista jota sydämestäni olen toivonut ja halunnut. Edessä on velvotteita ja suurta vastuuta. Vuosien taistelun ja väsymyksen jälkeen uskalsin irroittautua menneestä, päästää irti ja pudottautua tuulen mukaan.
Sillä tiellä olen nyt ja vaikka paljon sainkin kerralla, niin paljon että en aluksi meinannut matkassa itse pysyä niin olen kaikesta kiitollinen.
Vaikka menneisyydessä on haamuja ja selvittämättömiä asioita niin olen päättänyt  ne kohdata ja oppia elämän niiden kanssa.. oppia antamaan anteeksi.
Moni tulee varmasti ajattelemaan ettei yhdelle ihmiselle voi tapahtua noin paljon, mutta tiedän että on monia joille tapahtuu enemmänkin. Vaikka tapahtumat ovat olleet rankkoja ja ahdistavia, on seassa paljon hyvääkin ja jokainen tapahtuma on kasvattanut minua ja vahvistanut. Näin jälkeen päin voin siis hymyssä suin seistä leuka pystyssä ja olla onnellinen siitä millaiseksi olen kasvanut matkan varrella.

Tulen kirjoittamaan laidasta laitaan asioita. Niihin asioihin liityn itse ja monet läheiseni. Olen onnellinen jos jostain kirjoituksestani on jollekkin apua, tukea tai että joku saisi kannustusta tehdä asioille jotain. Itse en aikanaan osannut hakea vertaistukea mistään, vasta nyt tässä vaiheessa ymmärrän miten korvaamatonta se apu voi olla ja suosittelen sitä kaikille. Yksin ei tarvitse jaksaa ja kestää, jossain on joku samassa tilanteessa ja voi tarjota vertaistukea.

Se millä olen aina selvinnyt ja mikä on minut pelastanut kaikesta, on yksinkertaisesti puhuminen ja kirjoittaminen, ongelmien myöntäminen ja lopulta nöyrtyminen siinä että en ole superihminen joka selviää yksin kaikesta. Apua on pyydettävä jos sitä tarvitsee, sitä ei tarvitse hävetä.